Vaikka jäsenvaltioilla, jotka ovat ottaneet käyttöön euron (euroalueeseen kuuluvat maat), on sama valuutta, suurimmasta osaa talouspolitiikasta, erityisesti vero-, meno-, ja finanssipolitiikasta sekä tulo- ja palkkapolitiikasta ei päätetä yhdessä, vaan jäsenvaltioiden hallitukset päättävät niistä yksin.
Maastrichtin sopimuksessa edellytetään, että euroalueeseen kuuluvien maiden hallitukset harjoittavat yleistä talouspolitiikkaa, jolla pyritään välttämään inflaatiota euroalueen sisällä. Hallituksille, joiden talousarvion alijäämä on liiallinen (eli menoja on enemmän kuin tuloja) voidaan määrätä sakkoja vakaus- ja kasvusopimuksen perusteella.
Liittovaltion kannattajat ja muut euroalueen jäsenet ovat vaatineet, että rahaliiton lisäksi perustettaisiin finanssipoliittinen liitto (veroja ja menoja valvottaisiin euroalueella yhteisesti).
Kaikki suvereenit valtiot ovat sekä rahaliittoja että finanssipoliittisia liittoja, joissa talouspolitiikkoja pystytään yhdistämään parhaalla mahdollisella tavalla.
Huomautuksia
● Brittiläinen taloustieteilijä John Maynard Keynes neuvoi, että taloutta olisi elvytettävä (eli julkisia menoja olisi lisättävä) taloudellisesti vaikeina aikoina. Julkisia menoja on hyvin vaikea lisätä talous- ja rahaliitossa, koska liiallisesta kuluttamisesta annetaan sakkoja.
● Yhteisen talouspolitiikan sijasta Euroopan unioni on kehittänyt talousyhteistyön vapaaehtoisia keinoja niin kutsuttujen Lissabonin, Cardiffin ja Kölnin prosessien avulla.
Tulevaisuus
Eurooppa-valmistelukunnan talouden hallintoa käsittelevä työryhmä, jonka puheenjohtajana toimii Euroopan parlamentin entinen puheenjohtaja Klaus Hänsch, ei päässyt yksimielisyyteen yhteisestä talous- ja veropolitiikasta.
Eurooppa-valmistelukunta ehdottaa, että otettaisiin käyttöön yhteiset vähimmäisverot suhteessa yhteismarkkinoihin, mutta ei yhteistä yleistä veropolitiikkaa.
Ehdotuksessa sopimukseksi Euroopan perustuslaista on oma I-14 artiklansa taloudellisesta yhteistyöstä. Euroalueeseen kuuluviin maihin tullaan soveltamaan erityissääntöjä.