Luxemburgin kompromissi
- (Photo: www.morguefile.com)
Vuoden 1965 kesäkuussa Ranskan presidentti Charles de Gaulle alkoi boikotoida kaikkia neuvoston kokouksia. Boikottia kutsuttiin "tyhjän tuolin kriisiksi".
Vuonna 1957 voimaantulleen Rooman sopimuksen mukaan maatalous- ja talousarvioasioista tulisi päättää määräenemmistöllä siirtymäajan jälkeen. Siirtymäaikana mainituista asioista oli määrä päättää yksimielisesti. Siirtymäajan jälkeen De Gaulle kieltäytyi hyväksymästä yksimielisestä päätöksentekomenettelystä luopumista ja aloitti Ranskan boikotin.
Vuoden 1966 tammikuussa saatiin aikaan kompromissi, jonka mukaan jäsenvaltioille myönnettiin veto-oikeus asioissa, joita ne pitivät "elintärkeinä kansallisina etuina".
"Luxemburgin kompromissilla" ei ole oikeudellista asemaa, mutta se oli tiedotteen muotoon laadittu poliittinen sopimus, joka koski Ranskan ja viiden muun ETY:n perustajavaltion erimielisyyksiä.
Siitä huolimatta kompromissia noudatettiin vuoden 1985 joulukuuhun saakka, jolloin jäsenvaltioiden presidentit ja pääministerit suostuivat luopumaan siitä ja myöntämään toinen toisilleen luvan kieltää, että he olivat suostuneet luopumaan kompromissista.
Huomautuksia
● Vuonna 1982 Yhdistynyt kuningaskunta yritti käyttää veto-oikeutta ehdotettua maataloustuotteiden hintojen nostamista vastaan, mutta muut jäsenvaltiot kieltäytyivät tunnustamasta vetoa, koska sen tarkoituksena oli luoda brittialennus.
● Elintärkeitä kansallisia etuja koskevaa poliittista veto-oikeutta käytettiin onnistuneesti viimeisen kerran vuonna 1984.
● Kreikka yritti käyttää veto-oikeutta vuoden 1988 toukokuussa, mutta ei onnistunut.
Poliittista veto-oikeutta, johon Luxemburgin kompromississa viitataan, ei pitäisi sekoittaa perussopimuksissa jokaiselle jäsenvaltiolle myönnettyyn veto-oikeuteen politiikan aloilla, joilla asioista päätetään edelleen yksimielisesti.
Samanlainen veto-oikeus on sisällytetty sopimukseen Euroopan unionista Amsterdamin sopimuksella yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyen. Jäsenvaltiot voivat estää neuvostoa päättämästä asioista määräenemmistöllä jättämällä asian Eurooppa-neuvoston päätettäväksi. Eurooppa-neuvoston on näet päätettävä asioista yksimielisesti.
Tulevaisuus
Eurooppa-valmistelukunta kumoaa Luxemburgin kompromissin lopullisesti I-22 ja I‑33 artikloissa.
Jean Monnet'n entinen oikea käsi Georges Berthoin ehdotti, että elintärkeitä asioita koskeva veto-oikeus otettaisiin uudelleen käyttöön ja pyysi, että pääministerit tulisi mahdollisesti velvoittaa puolustamaan veto-oikeutta Eurooppa-neuvostossa.
Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valtuuskunnan demokratiafoorumi-ryhmä on pannut mainitun ehdotuksen liikkeelle. Lisäksi demokratiafoorumi vaatii, että myös kyseisen kansallisen parlamentin on päätettävä veto-oikeudesta julkisessa keskustelussa.
Linkit
http://www.essaybank.co.uk/free_coursework/591.html
